Olen vähän yli kolmekymppinen äitiyslomalla oleva suurperheen äiti (ystäväni kertoi, että kolmilapsisessa perheet ovat suurperheitä), joka halusi alkaa kirjoittaa blogia omaksi ja muiden iloksi. Ehkä näin minulle jää parempi muistijälki näistä ruuhkavuosista. Haluan kirjoittaa liikkumisesta. Yksin, vauvan kanssa, isompien lasten kanssa, lasten liikkumisesta, äitiydestä, elämästä.

 

Olen liikkunut ikäni. Lapsena sain kokeilla liikkumista aika monella tapaa. Silloin, kun minä olin nuori, leikittiin kirkonrottaa, hypättiin hyppynarua, pelattiin pihapelejä jne jne. Olen täysin vakuuttunut, että nuo lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat auttaneet minua elämässä! Onneksi lapset leikkivät edelleen. On ollut ihana huomata, miten tämän syksyn aikana monessa pihassa on kuullut huutoja "kaikki pelastettu!" Lapsena kaikista lajeista voiton vei jalkapallo. Pari vuosikymmentä on mennyt monella eri tapaa pallon kanssa. Sitä kautta olen saanut paljon kavereita, mahtavia kokemuksia, työpaikkoja ja oppinutkin aika paljon. Sosiaaliset taidot, ryhmässä toimiminen, tunteiden käsittely. Muutamia taitoja, jotka ovat kullan arvoisia nykypäivänä niin kotona kuin työelämässäkin.

 

Olen ammatiltani fysioterapeutti. Tämä tulee näkymään blogistani. Haluan jakaa tietämystäni ihmiskehosta myös muille. Erilaisia harjoituksia haluan kuvata, ehkä videoita. En halua paasata ja minun mielestä asioita voi tehdä monella tapaa oikein. Ja ehkä myös väärin... Minun ajatuksissa perusasioilla pääsee pitkälle. En ota kantaa karppaamiseen tai fitness-kilpailemiseen, koska en niistä ymmärrä, mutta ns. perusasioista ymmärrän ja uskon niihin. Säännöllinen ateriarytmi, uni, liikkuminen, työ, perhe, ystävät! Ja sitten herää se vauva, jolla ei ole vielä mitään rytmiä. 

 

Mukavaa marraskuuta!